15 heinäkuuta 2017

Retkipäiviä 25,5: Yhtä juhlaa - leirielämää juhlien kera 30.6.-3.7.2017

Yhtä juhlaa - lippukunnan kesäleiri 
Perjantai 30.6.  
Ensimmäinen leiripäivä alkoi aurinkoisissa merkeissä Säynelammen kauniissa leirikeskuksessa. Vaikka minulla ei ollut kokemusta partioleireistä, lähdin innolla mukaan leirille, sillä lippukunnan järjestämät retket olivat olleet antoisia kokemuksia. 
Suomenlippu liehumaan, teltta pystyyn ja välipalallle. Leirirutiinit ja selkeät säännöt vakuuttivat minut heti vanhempana. Täällä on lasten hyvä olla yhdessä ja oppia uusia asioita. Heti alkuun lapsille annettiin vastuuta ja heidät otettiin mukaan luomaan yhteistä leiritunnelmaa. Itsekin sain tehtävän yöpyä sissiteltassa seitsemän sudenpennun kanssa. 


Illalla saimme leirille vieraan, isä Paavon Taipaleen ortodoksisesta seurakunnasta, joka piti meille rukoushetken ja kertoi leirikeskuksen historiasta. Päivän kruunasi kaunis kesäilta nuotiopaikalla yhteislauluineen. Olin yhtä valmiina seuraaviin leiripäiviin kuin sudenpennut.
- Kaisa Hinkkanen (partioäiskä)- 

Lauantai 1.7. 
Ensimmäinen yö teltoissa takana, toisia nukutti oikein hyvin toisia vähän huonommin, kuten aina partioleirillä. Aamu käyntiin lipunnostolla ja aamupalalla, samalla aurinkokin heräsi meidän juhlapäivään. 


Aamupäivä kului rakentelutehtävissä ja vesiohjelmissa. Sudenpennut ja perhepartiolaiset sahasivat, hioivat, ruuvasivat ja naulasivat innoissaan. Kohta jokaisella oli omat puujalat, joilla kävelyä harjoiteltiin ahkerasti. Seikkailijat keskittyivät sahaamisen ja köytöksiin, lopputuloksena leirin teemaan sopiva portti. Rakentelun lomassa sudenpennut ja seikkailijat kävivät kokeilemassa melomista ja soutamista. Ja tietenkin aurinkoisena päivänä pulahdettiin uimaan. 
Iltapäivällä oli juhlien aika. Leiriläiset pukeutuivat juhlavaatteisiin ja oli aika aloittaa synttäreiden ohjelma: pussijuoksua, lahjojen antamista ja avaamista, ralliautokisa, aasin häntä eikun kotkan nokka, kakun koristelua, saippuakupliaJa ilmapalloja. Täytekakkua ja muita herkkuja syötiin mahat täyteen ja kynttilöitä puhallettiin kakusta yhteisvoimin, olihan niitä 60. 



Ilta päättyi nuotiopaikalla yhteiseen iltaohjelmaan. Toisena iltana leiri hiljeni unten maille huomattavasti ekaa iltaa nopeammin.
- Katja ja Sonja, johtaja ja sudenpentu-


Sunnuntai 2.7.  
Yhtä juhlaa- partioleirin sunnuntaipäivä lähti käyntiin, kun sudenpennuilla oli oma pieni haikki. Haikissa apuna toimivat tarpojat. 
Iltapäivällä kotiväki kävi vierailemassa leirillä. Silloin paistettiin lettuja, ja jokainen telttaryhmä piti oman esityksen. Sitten oli aika sanoa sudenpennuille heipat
Illalla lähti käyntiin murha-peli, jossa täytyi olla varovainen, että ei kuolisi. Halaamalla arvottua henkilöä sai ”tapettua” tämän. Siinä sitten laitettiin sauna päälle ja huomattiin, että rannalla oli isolla alueella sinilevää. Päätettiin, että ei olisi terveellistä mennä uimaan leväveteen. Täytyi siis hakea puhdasta vettä keittiöstä peseytymistä varten.
Iltanuotiolla paistettiin makkaraa ja tikkupullia sekä samalla lauleskeltiin. Oli viimeinen yö jäljellä, jonka jälkeen pitäisi jo lähteä kotiin.
-Tarpoja Saara- 


Maanantai 3.7. 
Maanantai alkoi tuttuun tapaan herätyksellä, lipun nostolla ja aamupalalla. Telttatarkistusta ja päivän visailua ei unohdettu viimeisenä leiripäivänäkään. Sitten kokoonnuimme ja saimme ohjeet siirtymähaikille. Siirtymähaikki tarkoitti sitä, että haikille lähteneet sudenpennut palasivat sieltä seikkailijoina ja seikkailijat tarpojina.
Haikilla jakaannuimme kahteen ryhmään: tarpojiin ja seikkailijoihin. Seikkailijat lähtivät liikkeelle soutaen ja meloen, kun taas tarpojat lähtivät kävellen. Matkan varrella oli rastitehtäviä: ensiapua ja omien aiempien partiovuosien muistelemista. Ryhmät kohtasivat ruokarastilla, jossa söimme trangioilla tehtyä pastaa ja eväitämme. Kävimme myös läheisellä kalliolla kävelemässä. Ruuan jälkeen lähdimme takaisin leiriin, tällä kertaa tarpojat vesiä pitkin ja seikkailijat kävellen. Tarpojat saapuivat leiriin ensimmäisenä ja heitä vastassa olivat leirissä odotelleet perhepartiolaiset. Heti tarpojien saapumisen jälkeen perhepartiolaiset lähtivät vesille soutamalla. Seikkailijoiden saapumisen jälkeen oli jäljellä enää leirin purku, loppujuhlat, palkintojen jakoa ja lipun lasku.   
 - Helka (tarpoja) ja Suski- 



04 heinäkuuta 2017

Laulan tästä taipaleesta, jok' on (sun? ja) mun



Tämä reissu ei retkipäiviä kartuta, mutta toivottavasti innostaa jonkun ryhmän niitä hankkimaan! Retkipaikkavinkki siis, olkaa hyvä: Ala-Koitajoen retkeilyreitti Enossa. Kävin täällä toukokuussa, joten kuvissa kesä vasta heräilee.

Pamilonkosken sillalta
Retkeilyreitti kulkee Pamilonkoskelta Hiiskoskelle, yhteensä 16 kilometriä, mutta molemmissa päissä on mahdollista kiertää myös lyhyemmät rengasreitit. Itse lähdin Pamilonkoskelta ja kiersin takaisin Kalliokosken ylityspaikan kautta. Joensuun kaupungin sivujen mukaan tämä matka olisi 7,3 kilometria, mutta SportsTracker träkkäsi askeleita 10,42 kilsan edestä. Tosin en malttanut ihan koko aikaa reitillä pysyä ja ylimääräistä pyörimistä tuli geokätköjen ympärillä (joita en pääsääntöisesti löytänyt). Oma reissuni kesti kevyine kokkailuineen ja kahvitaukoineen noin 5 tuntia.
Varrelta virran
Helpompaa polkua...
...ja vähän haastavampaa!
Eteläpuolen reitti kulkee ihan joen vierellä
Mitäpä täällä on nähtävää? Eteläpuolella reitti kulkee ihan joen vierellä, ja Koitajoen kuohuista ja rauhallisemmista kohdista pääsee nauttimaan lähietäisyydeltä. Pohjoispuolella polku vie korkeammalle. Matkan varrella on vanhaa metsää, näköalapaikkoja sekä tietoiskuja Koitajoen tukkilaishistoriasta. Totta kai näkemisen arvoisia ovat myös hiidenkirnu, joen rantamien kalliot ja Kuusamonpyörre - Kuusamonkosken alapuolella joen sivussa oleva pyöreä syvänne. Uittoaikoina sen annettiin täyttyä puista, jotta muut tukit saataisiin helpommin kulkemaan jokea pitkin Kuusamonpyörteen ohitse. 1980-luvulla Kuusamonpyörre siivottiin ja sieltä oli noussut 800 kiintokuutiota pölliä poikineen!
Hiidenkirnu
Kuusamonpyörre
Reitin varrella on useita oikein hyvässä kunnossa olevia laavuja (ja siistissä kunnossa olevia huusseja). Jos reitillä aikoisi yöpyä, niin telttapaikkaa voisi olla vaikea löytää, sillä maasto on melkoisen kivistä ja juurakkoista. Hyvät kengät ja maltti ovat reitillä tarpeen, varsinkin jos pidemmälle lähtee. Pamilonkoskella on esteetön tulipaikka, johon mahtuisi isompikin porukka ja tarvittaessa kamppeita saisi tuotua autolla ihan viereen.
Esteetön tulipaikka Pamilonkoskella, tänne mahtuisi isompikin porukka notskille.
Kalliokosken laavu. Kuten kuvasta huomaa, telttapaikat ovat kiven alla (tai päällä).
Kovasti olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa Kalliokoskelta eteenpäin ja koluta koko matka Pamilonkoskelta Hiiskoskelle. Pamilonkosken puolella on myös luontopolku, joka kiertelee vanhojen metsien suojelualueen siimeksessä. Sen verran sai reitin varrella tuntumaa alueen vanhoihin metsiin, että varmasti olisi hieno polku tuokin.

Missä: https://goo.gl/maps/rFpK1uFEvAy
Reittikartta ja lisätiedot: www.joensuu.fi/alakoitajoki
Maasto ja reitti: suurimmaksi osaksi mäntykangasta, märemmissä paikoissa oli pitkospuut - kengät pysyi kuivina. Kivikkoa ja juurakkoa löytyy. Polku on merkitty hyvin.
Minkä ikäisille
: mukavuusalueella seikkailijaikäisestä eteenpäin. Reitti on osin kivikkoinen ja voisi olla aika haastava pienimmille sudenpennuille. Myös matkaa kertyy lopulta aika paljon ja itsesuojeluvaistoakin olisi hyvä jo olla :)
Minkä kokoisella porukalla: yöreissuun 5-6 hengen porukalla retkeilijöiden koosta riippuen. Telttapaikkoja ei välttämättä helpolla löydy, mutta laavut näyttivät hyviltä. Päiväretkipaikkana tietysti isommallakin porukalla ja Pamilonkosken esteettömällä tulipaikalla olisi kiva lopuksi pitää yhteinen nuotiohetki.
Geokätköjä: oman reittini varrelle osui viisi, joista onnistuin löytämään yhden...
Kalastusta: eipä taida onnistua: "Ala-Koitajoki on rauhoitettu kaikelta kalastukselta välillä Hiiskosken padolta 50 metriä Siikakosken alla olevan sähkölinjan alapuolelle saakka. Kielto ei koske katiskakalastusta eikä suvantoalueilla tapahtuvaa, kalastuslain 4 §:n määritelmien mukaista ongintaa ja pilkintää." Kts. ELY-keskuksen sivut

Kirjoitti Suski

06 kesäkuuta 2017

Retkipäiviä 21,5: Johtiksen herkkuvinkki



Johtis kokoontui nauttimaan alkukesän illasta Etuharjun kodalla turisten menneestä vuodesta ja suunnitellen tulevaa. Mukaamme saimme myös uusia kasvoja. Tervetuloa toimintaan!


Hemmottelimme itseämme valmistamalla Voikukkamarmeladia tikkupullan täytteeksi. Nam! Kannattaa kokeilla.
Tarvitset  
  • 2,5 dl voikukan kukintoja (vain keltaisia osia)
  • 2,5 dl vettä
  • 1 dl hyytelösokeria
Tee näin: Irroita voikukista vain keltaiset kukinnon osat ja keitä niitä 10 min, siivilöi ja lisää sitten nesteeseen hyytelösokeri. Sekoita kunnes sokeri liukenee ja hyytelö kirkastuu.
Resepti löytyi täältä.

             

Mukana meitä oli tällä kertaa johtiksen kesäillassa 10 herkuttelijaa.

28 toukokuuta 2017

Retkipäiviä 21: Viinijärven tarpojat Ruunaalla 24.-26.5.2017

Reissun ensimmäinen haaste alkoi Viinijärven kirkon parkkipaikalla ahtamalla kaksi henkilöautoa täpötäyteen seitsemän tarpojan ja kahden aikuisen retki- ja kalastuskamppeita. Ruunaan Siikakoskelle saavuttiin alkuillasta kauniissa säässä. Lumi oli lämpimän alkuviikon aikana sulanut reippaasti ja vain siellä täällä nähtiin enää pieniä lumikasoja. Puolet ryhmästä majoittautui Siikakosken laavulle ja puolet joen toiselle puolelle mäen päälle Horkka-laavulle. Joki ylitettiin komeaa riippusiltaa pitkin.


Kohiseva koski antoi ensimmäisen saaliinsa jo samana iltana. Kalastuspuuhat jatkuivat seuraavana päivänä. Kärsivällisyys palkittiin useimpien kohdalla, mutta toki vähemmän olisi voinut karata. Helatorstai toi alueelle muita retkeilijöitä, etenkin kalastajia telttoineen. Maasto Siikakoskelta yläjuoksulle päin oli helppokulkuista ja kaunista.



Perjantaiaamusta  osa ryhmästä palasi jo kotiin ja osan kanssa jatkettiin kalastusta vielä Ruunaan retkeilykeskuksella Neitikoskella.

Yöt olivat vielä aika kylmiä eikä ainakaan hiki tullut nukkuessa. Joku kertoi nukkuneensa määrällisesti enemmän kuin yleensä kotona. Joku taas ei saanut nukuttua juuri lainkaan.  Kosken pauhu ei haitannut päivällä, mutta yöllä se tuntui liiankin kovalta. Laavujen taso oli hyvä ja ainakin näin keväällä vessat olivat siistejä, puuta oli liiterissä ja Siikakosken laavulla jopa savustuspönttö. Sää suosi meitä koko retken aikana, vaikka täysin sateelta ei vältytty. Retki oli opettavainen retkeilyvarustusten suhteen. Ei myöskään täysin vältytty kotiin unohtuneilta tavaroilta. Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava retki!


22 toukokuuta 2017

Retkipäiviä 18: Kettujen yöretki 20.-21.5.2017

Kevätkausi päättyi yöretkeen Reponiemen partiomajalle. Sää oli ihanan suotuisa koko retken ajan.
Tämän retken tavoitteena oli etsiä alueen kolmas lähde Hautakankaalta. Juhlavuoden kunniaksi päätettiin jättää samalla kätköjä lippukunnan muille ryhmille etsittäväksi sekä myös niille Ketuille, jotka eivät tällä kertaa olleet mukana. Suunnistaminen kartan avulla sujuu jo hyvin, se voidaan ylpeydellä todeta. Itse lähde osoittautui pettymykseksi. Haravoituamme alueen tarkkaan saatoimme vain todeta lähteen roskautuneen ja umpeutuneen aika tavalla - mikäli nyt oikeasti löysimme sen (ei ollut kyllä juuri vaihtoehtoja). Evästauolla jouduttiin tyytymään kylmään kaakaoon, kun trangian kaasupullo oli jäänyt mökille. Paluumatkalla piilotimme kolmannen kätkön ja ihastelimme upeaa siirtolohkaretta. Se piiloutui täydellisesti männikköön, minkä vuoksi emme sitä menomatkalla nähneet.

Retkellä oli toinenkin tavoite: Retkikokki-taitomerkki. Teimme nuotiolla Tarzan-pihvejä, nuotioperunoita, nuotiosämpylää, nuotiobanaania ja kolmijalkaa käyttäen muutakin retkiruokaa. Yleensä Reponiemessä tulee kohtuullisen paljon, mutta ei tällä kertaa. Se helpotti nuotiohommia suuresti.


Kokeilimme myös kipsivalun tekemistä. Maa oli aika kuivaa emmekä löytäneet eläinten jälkiä. Jouduimme tyytymään henvosenkengän jälkeen. Kipsivalua tehdessämme tutustuimme LiKon aiempaan lippukunnan jäseneen. Hän oli ollut nuori partiolainen silloin, kun Reponiemen maja rakennettiin.
Reponiemen saunan katon uusiminen oli alkamassa. Onneksi saunominen kuitenkin onnistui vielä. Vesi oli kylmää, mutta ei liian kylmää uimiseen.
Kaiken kaikkiaan jälleen ihana retki!

21 toukokuuta 2017

Retkipäiviä 16: Perhepartio letunpaistossa


Perhepartio päätti kevätkautensa Etuharjun kodalla aurinkoisena sunnuntaina 21.5..  Etsimme geokätköjä ja reippaimmat patikoivat Huttujärven ympäri.
                                 Pääohjelmanumerona oli herkullisten lettujen paistoa. Nam!






16 toukokuuta 2017

Retkipäiviä 15: Liikenneretkellä










Tiikerit ja Pöllöt kirmaisivat tällä kertaa retkeilemään taajamaan. Liikennejälkeä suorittavat sudenpennut bongailivat retkellä liikennemerkkejä. Samalla tehtiin liikennelaskentaa mm. ilman kypärää sekä kypärä päässä liikkuvista polkupyöräilijöistä.



Aurinkoinen sää suosi liikenneretkeämme! Mukana kummastakin laumasta 5+1.