15 heinäkuuta 2017

Retkipäiviä 25,5: Yhtä juhlaa - leirielämää juhlien kera 30.6.-3.7.2017

Yhtä juhlaa - lippukunnan kesäleiri 
Perjantai 30.6.  
Ensimmäinen leiripäivä alkoi aurinkoisissa merkeissä Säynelammen kauniissa leirikeskuksessa. Vaikka minulla ei ollut kokemusta partioleireistä, lähdin innolla mukaan leirille, sillä lippukunnan järjestämät retket olivat olleet antoisia kokemuksia. 
Suomenlippu liehumaan, teltta pystyyn ja välipalallle. Leirirutiinit ja selkeät säännöt vakuuttivat minut heti vanhempana. Täällä on lasten hyvä olla yhdessä ja oppia uusia asioita. Heti alkuun lapsille annettiin vastuuta ja heidät otettiin mukaan luomaan yhteistä leiritunnelmaa. Itsekin sain tehtävän yöpyä sissiteltassa seitsemän sudenpennun kanssa. 


Illalla saimme leirille vieraan, isä Paavon Taipaleen ortodoksisesta seurakunnasta, joka piti meille rukoushetken ja kertoi leirikeskuksen historiasta. Päivän kruunasi kaunis kesäilta nuotiopaikalla yhteislauluineen. Olin yhtä valmiina seuraaviin leiripäiviin kuin sudenpennut.
- Kaisa Hinkkanen (partioäiskä)- 

Lauantai 1.7. 
Ensimmäinen yö teltoissa takana, toisia nukutti oikein hyvin toisia vähän huonommin, kuten aina partioleirillä. Aamu käyntiin lipunnostolla ja aamupalalla, samalla aurinkokin heräsi meidän juhlapäivään. 


Aamupäivä kului rakentelutehtävissä ja vesiohjelmissa. Sudenpennut ja perhepartiolaiset sahasivat, hioivat, ruuvasivat ja naulasivat innoissaan. Kohta jokaisella oli omat puujalat, joilla kävelyä harjoiteltiin ahkerasti. Seikkailijat keskittyivät sahaamisen ja köytöksiin, lopputuloksena leirin teemaan sopiva portti. Rakentelun lomassa sudenpennut ja seikkailijat kävivät kokeilemassa melomista ja soutamista. Ja tietenkin aurinkoisena päivänä pulahdettiin uimaan. 
Iltapäivällä oli juhlien aika. Leiriläiset pukeutuivat juhlavaatteisiin ja oli aika aloittaa synttäreiden ohjelma: pussijuoksua, lahjojen antamista ja avaamista, ralliautokisa, aasin häntä eikun kotkan nokka, kakun koristelua, saippuakupliaJa ilmapalloja. Täytekakkua ja muita herkkuja syötiin mahat täyteen ja kynttilöitä puhallettiin kakusta yhteisvoimin, olihan niitä 60. 



Ilta päättyi nuotiopaikalla yhteiseen iltaohjelmaan. Toisena iltana leiri hiljeni unten maille huomattavasti ekaa iltaa nopeammin.
- Katja ja Sonja, johtaja ja sudenpentu-


Sunnuntai 2.7.  
Yhtä juhlaa- partioleirin sunnuntaipäivä lähti käyntiin, kun sudenpennuilla oli oma pieni haikki. Haikissa apuna toimivat tarpojat. 
Iltapäivällä kotiväki kävi vierailemassa leirillä. Silloin paistettiin lettuja, ja jokainen telttaryhmä piti oman esityksen. Sitten oli aika sanoa sudenpennuille heipat
Illalla lähti käyntiin murha-peli, jossa täytyi olla varovainen, että ei kuolisi. Halaamalla arvottua henkilöä sai ”tapettua” tämän. Siinä sitten laitettiin sauna päälle ja huomattiin, että rannalla oli isolla alueella sinilevää. Päätettiin, että ei olisi terveellistä mennä uimaan leväveteen. Täytyi siis hakea puhdasta vettä keittiöstä peseytymistä varten.
Iltanuotiolla paistettiin makkaraa ja tikkupullia sekä samalla lauleskeltiin. Oli viimeinen yö jäljellä, jonka jälkeen pitäisi jo lähteä kotiin.
-Tarpoja Saara- 


Maanantai 3.7. 
Maanantai alkoi tuttuun tapaan herätyksellä, lipun nostolla ja aamupalalla. Telttatarkistusta ja päivän visailua ei unohdettu viimeisenä leiripäivänäkään. Sitten kokoonnuimme ja saimme ohjeet siirtymähaikille. Siirtymähaikki tarkoitti sitä, että haikille lähteneet sudenpennut palasivat sieltä seikkailijoina ja seikkailijat tarpojina.
Haikilla jakaannuimme kahteen ryhmään: tarpojiin ja seikkailijoihin. Seikkailijat lähtivät liikkeelle soutaen ja meloen, kun taas tarpojat lähtivät kävellen. Matkan varrella oli rastitehtäviä: ensiapua ja omien aiempien partiovuosien muistelemista. Ryhmät kohtasivat ruokarastilla, jossa söimme trangioilla tehtyä pastaa ja eväitämme. Kävimme myös läheisellä kalliolla kävelemässä. Ruuan jälkeen lähdimme takaisin leiriin, tällä kertaa tarpojat vesiä pitkin ja seikkailijat kävellen. Tarpojat saapuivat leiriin ensimmäisenä ja heitä vastassa olivat leirissä odotelleet perhepartiolaiset. Heti tarpojien saapumisen jälkeen perhepartiolaiset lähtivät vesille soutamalla. Seikkailijoiden saapumisen jälkeen oli jäljellä enää leirin purku, loppujuhlat, palkintojen jakoa ja lipun lasku.   
 - Helka (tarpoja) ja Suski- 



04 heinäkuuta 2017

Laulan tästä taipaleesta, jok' on (sun? ja) mun



Tämä reissu ei retkipäiviä kartuta, mutta toivottavasti innostaa jonkun ryhmän niitä hankkimaan! Retkipaikkavinkki siis, olkaa hyvä: Ala-Koitajoen retkeilyreitti Enossa. Kävin täällä toukokuussa, joten kuvissa kesä vasta heräilee.

Pamilonkosken sillalta
Retkeilyreitti kulkee Pamilonkoskelta Hiiskoskelle, yhteensä 16 kilometriä, mutta molemmissa päissä on mahdollista kiertää myös lyhyemmät rengasreitit. Itse lähdin Pamilonkoskelta ja kiersin takaisin Kalliokosken ylityspaikan kautta. Joensuun kaupungin sivujen mukaan tämä matka olisi 7,3 kilometria, mutta SportsTracker träkkäsi askeleita 10,42 kilsan edestä. Tosin en malttanut ihan koko aikaa reitillä pysyä ja ylimääräistä pyörimistä tuli geokätköjen ympärillä (joita en pääsääntöisesti löytänyt). Oma reissuni kesti kevyine kokkailuineen ja kahvitaukoineen noin 5 tuntia.
Varrelta virran
Helpompaa polkua...
...ja vähän haastavampaa!
Eteläpuolen reitti kulkee ihan joen vierellä
Mitäpä täällä on nähtävää? Eteläpuolella reitti kulkee ihan joen vierellä, ja Koitajoen kuohuista ja rauhallisemmista kohdista pääsee nauttimaan lähietäisyydeltä. Pohjoispuolella polku vie korkeammalle. Matkan varrella on vanhaa metsää, näköalapaikkoja sekä tietoiskuja Koitajoen tukkilaishistoriasta. Totta kai näkemisen arvoisia ovat myös hiidenkirnu, joen rantamien kalliot ja Kuusamonpyörre - Kuusamonkosken alapuolella joen sivussa oleva pyöreä syvänne. Uittoaikoina sen annettiin täyttyä puista, jotta muut tukit saataisiin helpommin kulkemaan jokea pitkin Kuusamonpyörteen ohitse. 1980-luvulla Kuusamonpyörre siivottiin ja sieltä oli noussut 800 kiintokuutiota pölliä poikineen!
Hiidenkirnu
Kuusamonpyörre
Reitin varrella on useita oikein hyvässä kunnossa olevia laavuja (ja siistissä kunnossa olevia huusseja). Jos reitillä aikoisi yöpyä, niin telttapaikkaa voisi olla vaikea löytää, sillä maasto on melkoisen kivistä ja juurakkoista. Hyvät kengät ja maltti ovat reitillä tarpeen, varsinkin jos pidemmälle lähtee. Pamilonkoskella on esteetön tulipaikka, johon mahtuisi isompikin porukka ja tarvittaessa kamppeita saisi tuotua autolla ihan viereen.
Esteetön tulipaikka Pamilonkoskella, tänne mahtuisi isompikin porukka notskille.
Kalliokosken laavu. Kuten kuvasta huomaa, telttapaikat ovat kiven alla (tai päällä).
Kovasti olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa Kalliokoskelta eteenpäin ja koluta koko matka Pamilonkoskelta Hiiskoskelle. Pamilonkosken puolella on myös luontopolku, joka kiertelee vanhojen metsien suojelualueen siimeksessä. Sen verran sai reitin varrella tuntumaa alueen vanhoihin metsiin, että varmasti olisi hieno polku tuokin.

Missä: https://goo.gl/maps/rFpK1uFEvAy
Reittikartta ja lisätiedot: www.joensuu.fi/alakoitajoki
Maasto ja reitti: suurimmaksi osaksi mäntykangasta, märemmissä paikoissa oli pitkospuut - kengät pysyi kuivina. Kivikkoa ja juurakkoa löytyy. Polku on merkitty hyvin.
Minkä ikäisille
: mukavuusalueella seikkailijaikäisestä eteenpäin. Reitti on osin kivikkoinen ja voisi olla aika haastava pienimmille sudenpennuille. Myös matkaa kertyy lopulta aika paljon ja itsesuojeluvaistoakin olisi hyvä jo olla :)
Minkä kokoisella porukalla: yöreissuun 5-6 hengen porukalla retkeilijöiden koosta riippuen. Telttapaikkoja ei välttämättä helpolla löydy, mutta laavut näyttivät hyviltä. Päiväretkipaikkana tietysti isommallakin porukalla ja Pamilonkosken esteettömällä tulipaikalla olisi kiva lopuksi pitää yhteinen nuotiohetki.
Geokätköjä: oman reittini varrelle osui viisi, joista onnistuin löytämään yhden...
Kalastusta: eipä taida onnistua: "Ala-Koitajoki on rauhoitettu kaikelta kalastukselta välillä Hiiskosken padolta 50 metriä Siikakosken alla olevan sähkölinjan alapuolelle saakka. Kielto ei koske katiskakalastusta eikä suvantoalueilla tapahtuvaa, kalastuslain 4 §:n määritelmien mukaista ongintaa ja pilkintää." Kts. ELY-keskuksen sivut

Kirjoitti Suski