Retkipäiviä 21: Viinijärven tarpojat Ruunaalla 24.-26.5.2017

Reissun ensimmäinen haaste alkoi Viinijärven kirkon parkkipaikalla ahtamalla kaksi henkilöautoa täpötäyteen seitsemän tarpojan ja kahden aikuisen retki- ja kalastuskamppeita. Ruunaan Siikakoskelle saavuttiin alkuillasta kauniissa säässä. Lumi oli lämpimän alkuviikon aikana sulanut reippaasti ja vain siellä täällä nähtiin enää pieniä lumikasoja. Puolet ryhmästä majoittautui Siikakosken laavulle ja puolet joen toiselle puolelle mäen päälle Horkka-laavulle. Joki ylitettiin komeaa riippusiltaa pitkin.

Kohiseva koski antoi ensimmäisen saaliinsa jo samana iltana. Kalastuspuuhat jatkuivat seuraavana päivänä. Kärsivällisyys palkittiin useimpien kohdalla, mutta toki vähemmän olisi voinut karata. Helatorstai toi alueelle muita retkeilijöitä, etenkin kalastajia telttoineen. Maasto Siikakoskelta yläjuoksulle päin oli helppokulkuista ja kaunista.

Perjantaiaamusta  osa ryhmästä palasi jo kotiin ja osan kanssa jatkettiin kalastusta vielä Ruunaan retkeilykeskuksella Neitikoskella.

Yöt olivat vielä aika kylmiä eikä ainakaan hiki tullut nukkuessa. Joku kertoi nukkuneensa määrällisesti enemmän kuin yleensä kotona. Joku taas ei saanut nukuttua juuri lainkaan.  Kosken pauhu ei haitannut päivällä, mutta yöllä se tuntui liiankin kovalta. Laavujen taso oli hyvä ja ainakin näin keväällä vessat olivat siistejä, puuta oli liiterissä ja Siikakosken laavulla jopa savustuspönttö. Sää suosi meitä koko retken aikana, vaikka täysin sateelta ei vältytty. Retki oli opettavainen retkeilyvarustusten suhteen. Ei myöskään täysin vältytty kotiin unohtuneilta tavaroilta. Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava retki!

Retkipäiviä 18: Kettujen yöretki 20.-21.5.2017

Kevätkausi päättyi yöretkeen Reponiemen partiomajalle. Sää oli ihanan suotuisa koko retken ajan.

Tämän retken tavoitteena oli etsiä alueen kolmas lähde Hautakankaalta. Juhlavuoden kunniaksi päätettiin jättää samalla kätköjä lippukunnan muille ryhmille etsittäväksi sekä myös niille Ketuille, jotka eivät tällä kertaa olleet mukana. Suunnistaminen kartan avulla sujuu jo hyvin, se voidaan ylpeydellä todeta. Itse lähde osoittautui pettymykseksi. Haravoituamme alueen tarkkaan saatoimme vain todeta lähteen roskautuneen ja umpeutuneen aika tavalla - mikäli nyt oikeasti löysimme sen (ei ollut kyllä juuri vaihtoehtoja). Evästauolla jouduttiin tyytymään kylmään kaakaoon, kun trangian kaasupullo oli jäänyt mökille. Paluumatkalla piilotimme kolmannen kätkön ja ihastelimme upeaa siirtolohkaretta. Se piiloutui täydellisesti männikköön, minkä vuoksi emme sitä menomatkalla nähneet.

Retkellä oli toinenkin tavoite: Retkikokki-taitomerkki. Teimme nuotiolla Tarzan-pihvejä, nuotioperunoita, nuotiosämpylää, nuotiobanaania ja kolmijalkaa käyttäen muutakin retkiruokaa. Yleensä Reponiemessä tulee kohtuullisen paljon, mutta ei tällä kertaa. Se helpotti nuotiohommia suuresti.

Kokeilimme myös kipsivalun tekemistä. Maa oli aika kuivaa emmekä löytäneet eläinten jälkiä. Jouduimme tyytymään henvosenkengän jälkeen. Kipsivalua tehdessämme tutustuimme LiKon aiempaan lippukunnan jäseneen. Hän oli ollut nuori partiolainen silloin, kun Reponiemen maja rakennettiin.

Reponiemen saunan katon uusiminen oli alkamassa. Onneksi saunominen kuitenkin onnistui vielä. Vesi oli kylmää, mutta ei liian kylmää uimiseen.

Kaiken kaikkiaan jälleen ihana retki!

Retkipäiviä 16: Perhepartio letunpaistossa

Perhepartio päätti kevätkautensa Etuharjun kodalla aurinkoisena sunnuntaina 21.5..  Etsimme geokätköjä ja reippaimmat patikoivat Huttujärven ympäri.

                                 Pääohjelmanumerona oli herkullisten lettujen paistoa. Nam!

Retkipäiviä 15: Liikenneretkellä

Tiikerit ja Pöllöt kirmaisivat tällä kertaa retkeilemään taajamaan. Liikennejälkeä suorittavat sudenpennut bongailivat retkellä liikennemerkkejä. Samalla tehtiin liikennelaskentaa mm. ilman kypärää sekä kypärä päässä liikkuvista polkupyöräilijöistä.

Aurinkoinen sää suosi liikenneretkeämme! Mukana kummastakin laumasta 5+1.

Retkipäiviä 14,5: Käärmeet kevätretkellä 11.5.2017

Käärme-lauman viimeinen koloilta vietettiin retkeilyn merkeissä “Liperin Kolilla” – Liperinsalossa Oinaanvaaran luonnonsuojelualueen kalliojyrkänteisiin tutustuen ja kodalla herkkuja mutustaen. 

”Lähdimme torstaina 11.5.2017 retkelle Oinaanvaaraan. Maisemat olivat hienot, ja ympäristö oli kalliomaista. Laavu ja pieni varasto olivat kallion päällä, ja sen edessä vähän matkan päässä oli noin 50 metrin pudotus alas. Etsimme parhaan reitin laskeutua, ja menimme tutkimaan kalliota. Jonkin matkan päässä kalliosta oli pieni ranta ja järvi. Kalliossa näkyi melko paljon luolia, ja eräässä kohtaa oli noin metrin korkeudessa pieni kolo, jonne mahtui menemään sisään! Ja kun tutkimme hieman ympäristöä, huomasimme, että kivestä oli muodostunut pienet rappuset, joita pitkin pystyi kiipeämään. Kun olimme käyneet alhaalla, laitoimme tulet takkaan, ja pidimme yhdessä pienen herkkuhetken. Retki oli minusta oikein mukava, ja maisemat olivat erittäin kauniita. Kannattaa käydä katsomassa tämä paikka.”

Kirjoitti sudenpentu Oiva

           

Täydellä vatsalla oli hyvä lopettaa sudenpentukausi valmiina uusiin seikkailuihin.

”Tahdon toivon onnistun,

Löydän uuden seikkailun.

Simsala hokkus, bim pokkus,

Kunnelkaa kun sudari huusi ,

Odottaa meitä seikkailu uusi!”  

Retkipäiviä 14: PT-kisailua Siilinjärvellä 6.5.2017

Järvi-Suomen partiolaisten PT-kisoissa Siilinjärvellä oli mukana lippukunnastamme seikkailijoita kaksi kisavartiota eli Merihevoset ja Ketut sekä sudenpentujen kisajoukkue Käärmepöllöt.
Tässä kuva koostetta kisoista

 

Kisapäivä oli viileä, mutta aurinkoinen. Menestystä tuli kaikille lippukunnan edustajille
Seikkailijoiden sarjassa Ketut oli 6. ja Merihevoset 8. Sudenpentujen kisassa Käärmepöllöt olivat hienosti 2. sijalla.

  

Retkipäiviä 13: Sudarit miniretkellä

Ylämyllyn sudarit tekivät miniretken lähiluontoon 2.5.2017. 

Samalla valmistauduttiin Kuunsiru-partiotaitokisoihin ja tutkittiin karttaa.

Kisojen mykkäkoulurastille oli helppo valmistautua. 

Mutta miten tulee sujumaan Kotikolo, Hyi haisee tai titityy - rastit?

Retkeilemässä oli 12 sudaria + akelat Susanna ja Hanna

Retkipäiviä 12,5: Paljastukset Ykäyksen epäillyistä

Näinhän se oli: P.Yrjön kilpi oli varastettu ja partiolaiset oli hälyytetty apuun suoraan Keskiajalle syyllistä ratkaisemaan. Älypuhelimen apu oli korvaamaton, sillä tehtävien vaikeusaste oli korkea, eikä ilman googlea tai kaverille kilauttamista ollut tarkoituskaan onnistua.  

Yhdeksän ritarikuntaa ampaisi matkaan ja neljä heistä paljastivat kilven vieneen henkilöllisyyden. Kuka arvaamalla, kuka oikein päättelemällä. Väärin mennyt paljastus ei tosin ritarikuntia myöskään hetkauttanut, olihan tuliaisena kuitenkin aimo annos ritarikokemusta.

   

Jotta jälkipyykki olisi kirjopesun kestävää  Voudin toimisto paljastaa tässä kirjoituksessa kaikkien riemuksi  kaikesta huolimatta oikean päättelyketjun.

   

Vihje 1.

Parturi oli ensimmäinen syytön. Hän väitti lohikäärmeen veren loistavan kauniina kaavussaan. Ja syvänpunainen hänen kaapunsa olikin. Tiesithän, että tätä lohikäärmeen vereksi kutsuttua punaista sävyä saadaan esimerkiksi lohikäärmepuu nimisestä palmulajista!

Kaartilainen sen sijaan valehteli väittäessään Ritari Yrjön tappaneen useita lohikäärmeitä. Yksihän niitä vain oli. Eikä senkään nimi ollut Fafnir, kuten Ruokakomeron hoitaja ilmoitti.

Vihje 2.

Seuraavaksi testatiin epäilysten alaisten rohtotuntemusta. Olisi luullut Apteekkarin olevan oikeassa. Mutta ei. Jousimies oli tainnut joskus haavoittunutta hoitaa, koska kantoi satulalaukussaan hämähäkin seittiä ja ratamonlehtiä. Seitti hyydyttää veren ja rusennettu ratamonlehti kääreen alla estääpi tulehdusta ynnä tyrehdyttää veren juoksun.

vihje 3

Ritarilaista väittivät keskiaikaiset sankarimme seuraavaa: 

YÖASTIAN TYHJENTÄJÄ: Ritarin täytyy osata ranskaa, sillä sitä puhutaan kuninkaiden hoveissa.

KÄRRYKUSKI: Ritari osaa käyttää seuraavia aseita: miekka, keihäs, varsijousi, mörssäri ja tikari.

KAARTILAINEN:  Ritari ei saa riisua haarniskaansa kuin yöksi

RUOKAKOMERON HOITAJA: Ritari noudattaa kauniita pöytätapoja ja ruokailee haarukka vasemmassa, veitsi oikeassa kädessä.

Nyt kannatti uskoa asiantuntijaa eli Kaartilaista. Tiesithän, että partioihanteemme pohjaavat myös ritarilakiin?

                

vihje 4

SE, JOKA TULI PARTURIN LUO VILPITTÖMIN MIELIN JA TODELLISESSA VAIVASSA ON SYYTÖN

Käsityöläinen ei vielä keskiajalla permanenttia osannut pyytää. Hampaidenhoitoonkaan ei silloin vielä järin kiinnitetty valitettavasti huomiota niin kuin Ruokakomeron hoitaja olisi halunnut.  Apteekkarin tuomaa puudutusainetta olisi varmaan kyllä mielellään käytetty (jos sitä olisi ollut olemassa), kun Parturi rupesi työhön. Hänhän toimi keskiajalla myös kirurgina! Kärrykuski tuli siis oikealle asialle kiusallista paisettaan puhkaisemaan.

     

vihje 5

Ruokakomeron hoitajan luona laitettiin keskiaikaiset pippalot pystyyn. Apteekkarin ruokapöytä oli tällä kertaa keskiaikaisin, ruisjauhoista ja vedestä tehty ja uunissa paistettu mämmi maistui pidoissa kuin pidoissa.

       

vihje 6

Käsityöläinen halusi kastelliin eli linnoitukseen. Yöastian hoitaja hospitaaliin eli sairaalaan. Ruokakomeron hoitaja kievariin eli keskiaikaiseen majataloon. Meidät M.O.T + ELLI johdatti oikeaan paikkaan tai ainakin naapuuriin eli Shellille :-) Ruokakomeron hoitaja todettiin syyttömäksi.

Ja miten sitten kävikään? Kaksi epäiltyä jäi jäljelle. Se kumpi valehteli enemmän osoittautui syylliseksi. Eipä olisi uskonut. Häneltä oli kuitenkin kulunut vuosikaudet aikaa ensin oppipoikana ja sitten kisällinä, jotta hän oli päässyt asemaansa mestarin arvoon. Tällaisella menettelyllä taattiin silloin ammattitaitojen siirtyminen sukupolvelta toiselle.

Vouti on tuominnut Käsityöläisen häpeään varkaudesta ja pyöveli on häpeän merkiksi katkaissut hänen kätensä (ihan oikeasti keskiajalla tehtiin niin 😳!).

Voudin toimisto kiittää partiolaisia saamastaan avusta ja ottaa yhteyttä tarvittaessa uudelleen. " Mÿnna tachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda. " (eli "Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, (mutta) en minä taida." (ei liity asiayhteyteen millään, mutta kun nyt alettiin faktoja jakamaan, niin lause on vanhin tunnettu suomenkielinen lause - suoraan keskiajalta. Kuinkas muutenkaan).