Ketut lumikenkäilemässä Ortolanmäellä 31.1.2017
Pimeää ja pikkupakkasta - juuri sopiva sää lähteä Viinijärven Ortolanmäelle lumikenkäilemään. Lumikenkiä tälle reissulle löytyi Likon ja Nooran kotiväen varastosta ja osa lainattiin Liperin kunnan välinelainaamosta. Matkaan lähdettiin Elinan kotipihasta ja nopeimmin jalkaansa saaneet olivat siinä vaiheessa jo ehtineet testata lumikenkiä lähipellolla.
Matka sujui joutuisasti tien ja pellon yli särkän juurelle. Meille tuli jano ja pidettiin eka juomatauko.
Särkän päällä laitettiin yksi kuriton lumikenkä ruotuun, mutta ei ilman hikeä, kun oli niin tottelematon. Metsässä kuultiin tarina merellä uponneesta matkustajalaivasta sekä pariskunnasta, joista vain toiselle enää oli tilaa viimeisessä pelastusveneessä. Opimme, että se mitä näemme ja kuulemme, ei ole koko totuus, vaan asioilla on monet kasvot. Koska emme tiedä koko tarinaa, kannattaa pysähtyä ajattelemaan ennen kuin tuomitsee toisen. Tarinan jälkeen käännyimme jo takaisinpäin ja pysähdyimme ihmettelemään eläimen jätöksiä, joiden loppujen lopuksi arvelimme kuuluvan kauriille.
Paluureittivalinta olisi voinut toki olla siistimmän honkametsän puolella sen sijaan, että ajauduimme vähän lepikkoisemmalle ja samalla risukkoisemmalle osuudelle jyrkähkön supan reunalle. Sieltä selvittyämme loppumatka olikin pelkkää helppoa peltoa. Illan toinen tarina kuultiin pihakuusten suojissa. Tarina kertoi opettajasta, joka pyysi oppilaitaan tuomaan tomaatteja kouluun. Kukin tomaatti edusti sellaista henkilöä, joita oppilas ei sietänyt. Vähitellen pilaantuvat tomaatit edustivat sitä, mitä toisen vihaaminen, kateus, kiusaaminen ja panettelu tekevät pitemmän päälle ihmiselle itselleen. Molemmat illan tarinat liittyivät seikkailijoiden pohjoisen ilmansuunnan Rohkeuskoe-aktiviteettiin. Ilta päätettiin sisaruspiiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.