Retkipäiviä 6: Kolin jääputouksella 26.2.2017

Koli, jääputoukset, lumikengät ja kaksi partiolaista - siinä ainekset mukavaan ulkoilupäivään. Vuokrasimme aluksi sauvat ja sitten lähdimme matkaan. Alkumatkalla emme tarvinneet lumikenkiä, sillä polku oli monien kävijöiden jäljiltä tamppautunut kovaksi. Lumiset maisemat olivat mahtavat! Paha-Kolilla oli jo pakko laittaa lumikengät jalkaan. Luontokeskukselta olimme saaneet tarkemmat reittiohjeet paikan päälle. Kuljimme aluksi Pikku-Kolin reittiä ja sieltä selkeä polku johdatti upeille jääputouksille.

Monien muiden tapaan mekin konttasimme jääluolaan varoen liukastumista. Rinne jääputousten juurella oli aika jyrkkä, sauvat upposivat koloihin. Kun maisemat olivat niin hienot, niin nautimme paikan päällä iltapäiväkahvit. Päätimme jatkaa matkaa suoraan eteenpäin luontokeskukselle ja pian olimme jälleen Pikku-Kolin polulla. Retken haasteellisin nousu olivat lumiset ja todellakin jyrkät portaat. Lumikengät piti heittää pois eka porraspätkän jälkeen ja loppuosa olikin sitten vähemmän tyylikästä selviytymistaistelua. Ilman kaidetta olisimme joutuneet tekemään kiertolenkin.

Palautettuamme sauvat päätimme vielä lopuksi kipaista ihailemaan auringonlaskua Akka-Kolille. Ensin ei ollut mitään auringonlaskua ja lähdettiin jo Ukko-Kolille päin, kun yhtäkkiä pilvet alkoivat väistyä taivaanrannaltä ja hetken aikaa saimme ihailla todella kaunista auringonlaskua. Retkemme päättyi Ukko-Kolin hämärtyviin maisemiin.

 Suosittelemme kaikkia partiolaisia tutustumaan Kolin kansallispuiston jääputouksiin.

Retkipäiviä 5: Kakskaksnollakaks

Lippukunnan muistelemispäivää vietettiin koko lippukunnan voimin Pärnävaaralla tietenkin orginaalina päivänä eli kakskaksnollakakkosena vuoden teeman eli retkeilyn merkeissä.

Muistelun lisäksi luisteltiin pulkkamäessä ja testattiin Kettujen ja Kyiden yhteistyössä tekemiä tandem- ja trindemsuksia. Magnustit toimivat nuotiomestareina ja saimme syödä lämpimiksemme nuotiomakkaraa.

 Ryhmien välisessä tietokilpailussa testattiin tietämystä päivän päähenkilöstä eli partioliikkeen perustajasta Robert Baden Powellista. Jaetulle hopeasijalle kisassa sijoittuivat Pöllöt sekä Tiikerit Merihevosten, Kettujen ja Käärmeiden yhteisjoukkueen viedessä täpärästi voiton omiin nimiinsä.

Paikalla puuhaili yhteensä 30 partiolaista ja partiolaisten vanhempia.

Retkipäiviä 4,5: Lintuja, kaloja ja kissapetoja

Eli Pöllöt ja Tiikerit pilkillä lauantaina 18. helmikuuta. Kalat on mainittu otsikossa ja se riittää, sillä ei niitä tällä retkellä muualla nähtykään.

Yrityksestä ei jäänyt kiinni, sillä Kuoringan leirikeskuksen rannassa kaloja narraamassa oli 13 sudenpentua, 1 seikkailija, 2 akelaa, 2 pikkusiskoa, 1 pikkuveli sekä isiä, äitejä, mummoja ja ukkeja.

Pilkkihommien jälkeen tankattiin voimia syömällä eväitä, 

makkaraa ja jälkiruuaksi vaahtokarkki-täytekeksejä.

 

Retken toisen puoliskon ohjelmassa oli tehtäväpisteitä: lumikenkäilyä, lumikiteiden tarkastelua, lumen lämpötilan mittaamista, jäistä pelastautumista ja paleltumien välttämistä.

Kännyköitä räplättiin ihan luvalla, sillä osa rasteista ratkesi QR-koodilla. Aika kivaa vaihtelua!

Ilmojen herra laittoi bonusrastina testiin luonnon voimilta suojautumisen taidot, sillä sääolosuhteet vaihtelivat auringonpaisteesta lumituiskuun ja raekuuroon. Kaikki selvisivät tästäkin ja näin saimme kasaan Luonnossa liikkuja -jäljen.

Mukava päivä, mukava retki, mukavia partiolaisia ja muita mukanaolijoita!

Kirjasi Suski, kuvasi Hanna ja Suski

Retkipäiviä 3,5: Perhepartiolaiset jälkiretkellä

" Olipa kerran orava, joka kiipeili puussa hyppimällä. Kerran orava tapasi karhun, joka nukkuin talviunta. Orava herätti karhun. Karhu suuttui. Karhu löysi käärmeen, joka oli horroksessa. Karhu ei uskaltaniut herättää käärmettä. Karhu kohtasi pupun. Pupu oli valkoinen ja se pomppi kiven ympärillä. Pupu kohtasi ketun ja kettu söi pupun. Kettu löysi hiiren ja söi senkin. Sitten kettu aivasti pupun ja hiiren ulos ja lopussa kaikki olivat ystäviä ja nukkuivat rauhallisesti."
Satuilivat Eero, Sonja, Kiia ja Leo.

"Olipa kerran eläimet. Orava jäi kiinni puuhun. Jänis pelkäsi, että hamsteri syö sen. Kun karhun poikaset meni ketun viereen, niin kettu katsoi ja näytti vihaiselta. Käärme söi ketun ja hamsteri söi jäniksen. Karhut jatkoivat talviunta."
Satuili Selma.

"Olipa kerran eläimiä. Käärme ja karhu nukkuivat. Orava pani käpyjä talvipinkkansa. Kettu jätti jälkiä vikkelästi hangelle. Sen pituinen se. "
Satuilivat Jani, Risto, Selma, Inka ja Verneri.

Perhepartiolaiset retkeilivät helmikuun retkensä Vinijärven kodalla mäenlaskun ja makkaranpaiston parissa. Opettelimme tunnistamaan myös eläinten jälkiä. Mäenlaskun lomassa syntyivät myös yllä olevat talviset eläinkertomukset. Lue lisää retkestämme klik-klik

Jälkiretkellä mukana 10 lasta ja 9 aikuista.